Koulutukset taas pois päiväjärjestyksestä. Pitkiä päiviä sai taas tehdä. Jospa se kuitenkin kannattais käytännön elämässä. Ei tullut lenkillä käytyä Helsingissä. Sen verran sai tehdä hommia vielä iltaisinkin. Tyydyin vain saunomaan ja uimaan siinä hotellin pienessä lätäkössä. Täytyy tänään korvata happivaje ja olla koko päivä ulkona. Ihan hienolta näyttää sää, ainakin vielä.

Maanantai on ihan varmasti, ainakin meidän työmaalla, kiireisin päivä. Tänäänkin sai taas mennä tukkaputkella. Asiakkaita riitti ja tilauksia joka lähtöön. Töistä lähtiessä oli ihan sellainen tunne, että nyt ovi kiinni ja äkkiä. Kaiken tuon kiireen ohessa piti vielä valmistella loppuviikon koulutusta varten pari ennakkotehtävää. Loppuviikolla olis tiedossa kolmen päivän koulutus jakso pääkonttuurilla Helsingissä. Saa taas asua pari yötä hotellissa. Täytyy ottaa tossut mukaan, että pääsee lenkille ja kuntosalille. Onpahan siinä tekemistä. Elleivät sitten lykkää niin paljoa "läksyjä", että ilta menee koneen ääressä istuessa.

Oli muuten mielestäni mielenkiintoinen se Antti Pihlakosken haastattelu eilisessä Urheiluruudussa aiheesta Keskisalo ja Ulmanen. Tai no, mielenkiintoinen, miten sen sitten ottaakaan? Ainakin ennakkoon höristin korviani, kun kertoivat aiheesta. Pihlakoski vaan on nykyisin niin poliitikko kuin olla voi, että eipä tuosta nyt paljoa kostunut. Mieshän toki puhui vain omalla suullaan eikä voinut lähteä spekuloimaan sillä mitä Keskisalon päässä tällä hetkellä liikkuu. Aika näyttää.

Palautuminen lauantaista meni nopeasti minultakin. Sunnuntaina oli vähän toinen nilkka jäykkä ja etureidet kipeät. Maanantaina pääsin venyttelemään kunnolla ja tiistaina olikin ihan normiolo jo. Eilen soin itselleni rauhallisen rullaluistelulenkin ja sehän maistui hyvälle.

Tänään kävin työpaikan salilla pitkästä aikaa. Selkää, vatsaa ja rintalihaksia. Tuntui kivalta ja lopussa kokeilin vielä juoksumattoa ja testasin jalkoja. Eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Seuraavan kerran pääsee juoksemaan sunnuntaina, jes! Sitä ennen menee yksi päivä Punaiselle Ristille Nälkäpäivän merkeissä ja lauantaipäivä puolestaan suomalaisen ruokakulttuurin edistämisen parissa.

Tälle kerralle vois antaa hyvän vihjeen hyvästä bändistä: Chickenfoot. Tunteeko kukaan? Bändi, josta löytyy pari äijää Van Halenista ja Joe Satriani. Kuulosta rapsakalta!!

Tämän vuoden Finlandiassa oli sitten hieno sää! Joku sade tutka ennusti sadetta juuri puolikkaan lähdön aikoihin, mutta eipä sitä näkynytkään sitten koko matkan aikana. Ihan viimeisillä kilometreillä taisi muutama pisara tulla.

Minun tämän vuotinen Finlandian puolikas oli ihan toisintoa viime vuotisesta. Taas iski krampit viimeisten kilometrien aikana ja sehän loppui matkan teko melkein siihen. Tuohon asti kulki ihan hyvin ja lähdöstä asti oli hyvä fiilis. Pahimmat krampit iski sitten ihan maaliviivalla. Onneks menivät kuitenkin nopeasti ohi. Tässä täytyy nyt alkaa miettiä, että mikä tässä mättää? Hyvät neuvot on tarpeen ja niitä saa antaa, olkaa hyvät!

Tämänkin vuotinen Finlandia oli hyvin järjestetty kaikin puolin, mutta minun osaltani tuli sellainen olo, että nyt saa riittää. En ole vielä koskaan juossut missään muuallapäin Suomea näitä massatapahtumia ja ensi vuonna aion sen tehdä. Seuraava eräpäivä esim. voisi ihan hyvin olla keväällä City Run. Ainakin yksi tai kaksi kisaa olis ihan hyvä vaihtoehto ja täytyy miettiä talven aikana niitä matkoja. Miten pystyy taas treenaamaan ja miten riittää terveyttä. Syksystä ainakin on töiden puolesta tulossa kiireinen. Koulutusta riittää taas. Onneks kuitenkaan ei ihan niin pitkästi kuin parina viime syksynä. Käytännön juttuja.

Kävin töitten jälkeen noutamassa numerolapunkin Paviljongista, joten kaikki näyttäis olevan kunnossa. Mikä parasta, myös oma vointi on paras tähänastisista syksyistä. Koko kesä on mennyt ilman vaivoja. Eihän niitä mulla oikeastaan koskaan ole pahemmin ollutkaan, mutta nyt neljännellä Finlandiapuolikas-kerralla on oma fiilis paras! Eikä enää osaa jännittääkään...

Toivotaan vain, että myös huomenna kulkis hyvin!