Juoksu on maistunut ihan mukavasti viime aikoina. Viime viikolla tuli kasaan 64 kilometriä. Tällä viikolla on takana tämän päivän pitkiksen (23,8 km) jälkeen 41 kilometriä.

Syksyn kisat alkavat vihdoin olla hahmottuneet lopullisiin uomiinsa. Espoossa otetaan miehestä mittaa puolimaratonilla 12.9. eli tasan kuukauden päästä. Syksyn maratonin juoksen Salossa 10.10. Vääntö Vantaan ja Salon välillä kääntyi siis lopulta Salon voitoksi. Reitti on uusittu ymmärtääkseni hyvinkin tasaiseksi, eikä autojen pysäköintiä tarvitse stressata. Salosta löytyy parkkipaikkoja aina. Ainoa miinuspuoli on, että netissä olevan infon mukaan juomapisteitä on harvakseen, vain 5 km:n välein. Täytyy varmaan pyytää paikalle kannustusjoukkoja juottajiksi.

Koulutkin sitten pyörähtivät käyntiin. Niin se arki alkaa.

Tänään tein muutaman tonnin vedon, jotka massaa keränneenä uran ehtoopuolen juoksijana menivät ihan mukavasti. Ennen juoksulenkkiä tuli kuitenkin tehtyä ylävartaloharjoitteita punteilla ja punnerruksilla, sekä tarkkailtua painoa, joka on tullut melko tutuksi hommaksi viime vuosina. Mekaaninen henkilövaaka näytti n. 67 kiloa, joka oli kyllä pieni yllätys, mutta onhan tässä kukkakeppi toki muuntumaan päin ollut jo pitempään. Se on kuitenkin varmaa, että en koskaan hanki suurta lihasmassaa, vaan pysyttelen sopusuhtaisella linjalla jotta juoksukin onnistuisi tarvittaessa, ja hiihtoon olisi hyvät pohjat lihaskunnon osalta.

On tärkeää löytää oma linjansa ja sitä kautta tasapaino tekemisiinsä. Varmaankin masentuisin jos hankkisin 15 kiloa lihasmassaa, ja yhtäkkiä alkaisi tehdä mieli juosta kisoja ihan tosimielellä. Siinä varmaan kuihtumista odotellessa menisi vuosi jos parikin, eli tämä uusi toimintatapani on tarkkaan harkittu ja erittäin maltillinen imagonmuutos.

Monipuolisemman fysiikan kehittäisen vaikutus itsetuntoonkin on selvä, sillä nyt keho on paremmin tasapainossa psyyken kanssa, asia jonka selittämiseen menisi sitten pitempään eli jääköön toistaiseksi ainakin tähän tarinointi. Lyhyesti sanottuna asia menee niin että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli jos jollain aiemmin heikolla osa-alueella voi parantaa huomattavasti, niin se saattaa tuoda uutta virtaa sellaisiinkin asioihin, joihin sillä ei välttämättä ole mitään suoraa yhteyttä.

Pitkä aika vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Meinasin jo lopettaa koko blogin pitämisen kun ei enää tunnu tapahtuvan mitään mainittavaa liikkumisen saralla, ainakaan juoksemisen sillä onhan tämä sentään juoksufoorumi ja siitä täällä on kai tarkoitus keskustella.

Olo tuntuu aika tyhjältä kun kesän odotetuin juhla eli 24 h kirmailu Pirkanmaan metsiköissä jäi flunssan takia kokematta. Vieläkin räkää tulee poskionteloista ja yöllä saattaa herätä kovaan yskänkohtaukseen. Tosin olen jo tottunut näihin pitkittyneisiin oireisiin, näin nämä flunssat aina kohdallani menee. Muutama vuosi sitten olin jo sairaalassa sisällä menossa nielurisaleikkaukseen pitkittyneestä yskästä, jonka arveltiin johtuvan niistä. Mutta ei leikattukaan, koska kuulemma melko riskaapeli leikkaus tässä iässä. Komplikaatioiden mahdollisuus suuri ja sain valita itse leikataanko vai ei ja lääkäri sanoi, ettei yskäni niistä johdu ja se riitti, palasin kotiin.

Toissaviikonloppuna teimme sitten sen melontaretken, joka jäi laskimotukoksen takia lomalla tekemättä.

41 km tuli reissulle mittaa. Reitti on nimetty Keisarinlähteen melontareitiksi ja kiertelee muutaman järven ja lammen kautta Mäntyharjulla ja Suomenniemellä. Se sisälsi myös kaksi kantoa, yhteensä n. 600 m ja yhdessä kohtaa piti kanoottia myös uittaa, koska vettä ei ollut hätinä kymmentä senttiä. Yövyimme Puukkovuorella matkan puolessavälissä ja reitin kiertämiseen käytimme 9 tuntia.

Kuvia räpsittiin tietysti taas...

Kuvista puheenollen. Sain pientä itsetunnon kohotusta kuvaamiseni suhteen kun ottamani kesäkuva valittiin TOP 10 kuvan joukkoon Aamu TV:n kesäkuvakilpailun heinäkuun osakilpailussa. Kuvia oli heinäkuussa tullut kaikkiaan liki 2000. Sama kuva oli jo paikallislehden kesäkuvakilpailun viikon kuvana. Sainkin taas lisäpontta kuvaamiseen, joka sekin jäi tässä vähän taka-alalle. Tuntuu vaan, että mitä enemmän yrittää sitä vähemmän onnistuu ja parhaat kuvat tulee räpsyistä eli hetken mielijohteista ilman sen kummempia etukäteisajatuksia.

Juoksentelusta sen verran, että viime viikolla yritin työpäivien lomassa tehdä jonkinlaisia juoksulenkkejä 4 kertaa ja kerran kävin suunnistamassa.

Suunnistamisesta puheenollen tein viime viikkoisilla KU rasteilla oman henkilökohtaisen ennätykseni 3 km:n radalla - 33:16!!! Kai tässä oli nyt kysymyksessä se kesän pakollinen "skylihme"-ilmiö eli huonoistakin huonoin voi joskus onnistua. Noh, täytyy kuitenkin tunnustaa, että rata oli erittäin helppo ja juostava, mutta vähän jäi hampaankoloon kyllä, että ajasta olisi voinut lähteä vaikka tuo kolme minuuttia ihan vaan sillä, että olisin pystynyt pitämään sitä vauhtia millä yleensä kirmailen metsässä eli hillitöntä menoa. Loppusuorallakaan en päässyt kunnon vetoon ollenkaan.

Kaikki, ihan melkein kaikki taitavat juosta ensi lauantaina täällä Helsingissä.Monelle kesän kohokohta varmasti, mutta itse muistin vasta just nyt, että hei sehän on nyt. En ole koskaan juossut täällä itse kuten en missään muussakaan massamaratonilla vaan ihan pikkutapahtumissa vaan. Maraton sinänsä ihan jo sanana tuntuu hyvin kaukaiselta asialta omalla kohdallani ja tuskin ikinä enää juoksen tuota matkaa.

Paitsi ehkä Kolilla lokakuussa. Mutta se onkin eri juttu se!

Mutta kaikille, jotka lauantaina ahkeroivat kuninkuusmatkalla täällä tai jossakin muualla paljon onnea matkaan ja menestystä. Täytyy katsoa jos pääsee matkan varrelle kuvaamaan.

Vielä on kesää jäljellä...

Joo, kävin eilen ja sunnuntaina lyhyet lenkit vetämässä. Tuhkan takia en viittiny käydä pitkällä, vaikka en paljoa siitä välitäkkään. Tänää olin salilla treenailemassa ja sitte kohta tallille ratsastamaan. Nii ku eilenki.

Mietin sitä valmennus juttua taas, että oliskohan mulla oikeesti mahollisuuksia. Joidenkin lenkkien hyvän fiiliksen puuttuessa sitä tulee epäiltyä itseään, tooodella paljon. Mutta sitten taas joskus kun saa kuuluisan inspiraation, voisi kuvitella juoksevansa vaikka tähtiin. En tiiä. Ja eihän sitä voi tietää ellei koita. Jotenkin nyt taas epäilyttää koko asia. Kun paikallinen yleisurheilu seura vaikuttaa vähän siltä että heitä ei kiinnostaisi ottaa uusia valmennettavaksi(netti sivujen perusteella) ja toisen paikkakunnan seura vaikuttaa paljon paremmalta, mun kannalta, kun en ihan vielä ole varma tavoitteista. Saa nähdä taas. Muutaman päivän päästä mielipide on taas toinen, mutta joo.

Aikaa on vieny myös konffiksee valmistautuminen, eilen siivousta, tänään katoksen kasailua. Ja huomenna leipomista, konfirmaatio harjoituksen lisäksi. Torstaina siivousta JA leipomista luultavasti ja perjantaina vielä vähän lisää. (: no ei se mitään. Vaikka en ole niin innoissani siitä, että kaikki tulee juhlimaa mua, niin se on kiva järjestää juhlia. On mukavaa nähdä kaikkia sukulaisia jne, mutta jotenkin se että kaikki on siellä mua varten ahdistaaaa ! (: tykkään kyl juhlista ei siinä mitää. Ja sukulaisia ja ystävii on tosi kiva nähä, varsinki niitä joita ei oo nähty pitkää aikaan. Mummiki on ollu koko kesän mökillä, niin on jo tosi mukava nähä ja serkutki pitkäst aikaa!

Ei taaskaan tullu mitään kunnollist, vaan sitä ainaista miettimistä valmennuksesta. Ja rippijuhlista, saattaa saada kuvan, että mulla on hirvee stressi niistä. Mut tosiasiassa ei ole. Täällä vain saa kirjotettua mitä mieleen tulee, ja en tosiaankaa oo ottanu mitään stressii juhlist. Ainoastaa se jännittää, et miten ehtoollisviini menee alas (: ei ooo ihan mun juttu, toi viini. Ja korkkareilla kävely. No sehän nähdäään kohta, mutta eipä siitä sen suurempia paineita.

Yritän muistaa/jaksaa/ehtiä/viitsiä kirjottaa vielä tällä viikolla, luultavasti sunnuntaina viimeistään ja sillon VIHDOIN toivottavasti jotain asiaa! (=

Loma lähestyy loppuaan. Tämä viikko vielä mennään ja sitten koittaa arki. Koulut alkaa huomenna ja samoin vaimolla työt. Muu perhe palaa siis arkeen jo huomenna. Loppuviikko onkin tarkoitus viettää jonkinlaista kotileiriä, kun olen päivän yksinäni. Voipi tehdä vaikka parikin harjoitusta päivässä. Jos jaksaa ja viitsii...

Tämän aamun aloitinkin jo 25 km luistelulenkillä ja huomenna olis tarkoitus juosta. Iltapäivällä vois heittää pyörälenkin.